Hei,
ja tervetuloa blogini pariin. Olen Ira, aikuisiällä takaisin hevosen selkään palannut urheiluhieroja ja personal trainer Hyvinkäältä. Ajatus blogin perustamisesta lähti kytemään tämän vuoden keväällä. Muistan etsineeni tuolloin hieman enemmän tietoa liittyen ratsastajan kuntovalmennukseen sekä yleiseen hyvinvointiin, ja totesin, ettei loppupeleissä tietoa löytynyt ihan älyttömän paljon. Koska ratsastus on rakas harrastus ja rakastan myös nykyistä työtäni personal trainerina, oli lopulta hyvin selkeää lähteä yhdistämään nämä kaksi asiaa. Lyhykäisyydessään blogin tarkoituksena on tarjota ratsastajalle tietoa liittyen ratsastajan kunnon ja hyvinvoinnin kohentamiseen.
Seuraavaksi hieman omaa taustaa ratsastuksen ja hevosten parista…
Takaisin satulaan ja paluu tallille yli seitsemän vuoden tauon jälkeen tapahtui viime vuoden loppukesästä täällä Hyvinkäällä. Aloitin ratsastuksen kesällä -99, jolloin lapsuudenaikainen kaverini houkutteli minut tallille katsomaan estekisoja, ja taisipa samassa yhteydessä olla myös tallin avoimet ovet. Ensin hieman epäröin, sillä tuolloin ajatukseni olivat vielä sitä luokkaa, etten ikinä tulisi menemään lähellekään noita nelijalkaisia kauramoottoreita (toinen pää potkii, ja toinen puree…). Olin tuohon aikaan kymmenen vuotias ja vietin kesäni aina äidin isovanhempien luona Pohjois-Karjalassa.
En muista sen tarkemmin syytä, miksi lähdimme mummini kanssa tallille, vaikka ajatukseni hevosia kohtaan eivät tuolloin vielä olleet kovin lämpimät; luultavasti halusin päästä kannustamaan kaveriani.
Kentällä oli itse päätapahtuma, eli estekisat ja pyöröaitauksessa oli tarjolla myös talutusratsastusta. Ennen kuin huomasinkaan istua törötin ponin selässä kiertämässä aitausta ympäri – eikä muuten tainnut jäädä päivän ainoaksi kerraksi. Päivän päätteeksi hevoskärpänen oli puraissut ja ensimmäinen ratsastustunti oli varattu.
Kaksi ensimmäistä vuotta ratsastin vain kesäisin Pohjois-Karjalassa. Ensimmäiseltä tallillta suosikkihevosiksi nousivat arabitamma Fasha ja arabiruuna Nomi. Valitettavasti ensimmäisen ratsastuskoulun omistaja, Terhi, ei enää seuraavana kesänä ollut samalla paikkakunnalla, ja jouduin etsimään uuden tallin. Uusi talli löytyikin muutamia kilometrejä kauempaa ja seuraava kesä vierähti tällä tallilla. Tältä tallilta mieleen jäi vanhempi ruuna, jota kutsuimme Papaksi, ja kenelle kelpasi syötäväksi lähes mikä vain. Tämäkin talli lopetti toimintansa tuon kesän jälkeen, minkä takia tutustuin seuraavana kesänä jälleen uuteen talliin (tästä lisää hieman myöhemmin).
Toisen ratsastuskesän jälkeen aloitin vakituisen ratsastamisen kotikaupungissani Kuopiossa, ja myöhemmin siirryin ratsastamaan kaksi kertaa viikossa ns. valmennusryhmässä. Muistelen jättäneeni vakinaisen ratsastuksen hetkellisesti tauolle vuonna 2005, mutta jatkaneeni kuitenkin susirajalla ratsastamista aina mahdollisuuksien mukaan.
Kuopion tallilla, Heppahovilta, mieleen ovat jääneet erityisesti suomenhevosruuna Sutku, joka oli alkuaikoina yksi ehdoton lemppari. Valmennusryhmässä ratsastaessa meillä oli jokaisella omat vakiohevoset, joilla pääsääntöisesti ratsastimme, minkä takia suomenhevosruuna Hemuli sekä iso pv-ruuna Aamori jäivät eniten mieleen. Aamorin selästä tulikin muutamat äkkilähdöt otettua ennen kuin opin pysymään kyydissä herran ajoittaisessa pukittelusssa.
Kolmas talli Pohjois-Karjalassa tuli tutuksi vuonna 2001, jolloin tutustuin Teijan maastotalliin sekä heidän suomenhevosiin. Alkuun kävin tunneilla ja myöhemmin myös leirillä, jolloin tutustuin yhteen nykyisistäkin ystäväsistäni. Muutin Joensuuhun vuonna 2007 opiskelemaan urheiluhierojaksi, mikä myös mahdollisti tallilla käymisen muulloinkin kuin vain lomilla. Viimeisten aktiivisten vuosien aikana toimimme ystäväni kanssa leiri-isosina sekä vedimme myös maastoja asiakkaille.
Teijan tallilta löytyi monia mahtavia hevosia, joista ensimmäinen suosikki taisi olla suomenpienhevosruuna Veppi. Ja myöhemmin sydämen valoittivat myös tammat Tiltu, Veera ja Harrikka. Suuriman osan sydämestä valloitti ehdottomasti Harrika, joka laiduntaa tällä hetkellä muiden tammojen kanssa paremmilla laitumilla.
Pari vuotta myöhemmin tieni kuljetti minut takaisin Kuopioon, ja ratsastus jäi kokonaan tauolle. Kuopiosta tie vei aikanaan Hyvinkäälle, missä lopulta päätin tehdä paluun takaisin tallille. Viime vuoden kesällä tutkailin tallien nettisivuja ja eräänä päivänä päädyin pyöräilemään yhdelle tallille hieman tutustumaan paikkaan. Varasin itselleni tunnin ja seuraavalla viikolla istuin yli seitsemän vuoden tauon jälkeen satulassa. Välillä tuntuu, että kaiken aloittaa taas ihan alusta, mutta tästä ei ole suunta kuin ylöspäin ratastajana 🙂
K&K Ratsastus 